Keskiviikkona vein Fannyn ja Yran treeneihin ja sain pitkästä aikaa nähdä mitä ovat oppineet. Treenit meni oikein hyvin, kepitkin sujui virheittä. Samat ongelmat vieläkin, Fanny on jäljessä, ei uskalla ohjata takaa vaan ottaa Yran usein turhaan hallintaan ennenkuin jatkaa, ja Yra jää paikalleen pyörimään. Puomilla Yra taas ei odota tippaakaan Fannya, vaan juoksee itse loppuun ja usein jää kontakti ottamatta. Saman huomasin itsekin kun kisasin sen yhden mölliradan Yran kanssa, pikkuinen meinasi juosta puomilla ohi. Kepit meni hyvin, mutta sisäänmenoa pitäisi harjoitella.

Eilen käytiin Fannyn ja Yran + Allin kanssa vähän itsekseen treenaamassa. Fannyn ja Yran kanssa lähinnä irtoamista. Yra irtoaa hyvin, jos Fanny vaan päästää Yran irtoamaan. En vaan tiedä montaa koiraa jotka pitäisivät niin hyvin kontaktia ohjaajaansa kuin Yra Fannyyn. Vaikka Yra eroaa suuresti Miksusta siinä ettei se ole yhtä kiinni ohjaajassa, kuuntelee se silti ohjaajaansa paljon tarkemmin kuin Miksu. Siis jos ohjaaja on Fanny, itsekin yritin treenata Yran kanssa keppejä, ja vaikka minulla oli namit ja Fannylla ei, lähti Yra yhtäkkiä keskenkaiken Fannyn luo kun Fanny lähti kävelemään kentän toiseen päähän. Nyt on pihallakin jonkin aikaa pari keppiä tarkoituksena että voi siinä välillä treenata varsinkin sitä sisäänmenoa.

Yra on myös saanut uuden noutokapulan, kun niitä avoimen liikkeitä pitää pikkuhiljaa harjoitella. Fanny näytti millä mallilla liikkeet nyt on. Yra on täysin kapulahullu. Nyt pysyy kuitenkin paikoillaan eikä enää varasta kapulalle. Ongelman nimi on luovutus. Pikkuriiviö juoksee täysiä kapulalle ja tarttuu siihen heti innolla, mutta tulee vähän vastahakoisesti luovuttamaan sen pois ja tiputtaa sen sitten helposti jalkoihin. Pitää vahvistaa sitä että luovutus on hauska. Otus vaan tuntuu pitävän kapulaa suurempana palkkiona kuin namia. Lelulla palkkausta voisi kokeilla, mutta tuohon liikkeeseen ei tarvitsisi niitä kierroksia yhtään enempää... Agilityssäkin huomattiin kun tehtiin irtoamisharjoituksia, ettei toiminut ollenkaan niin päin että Fannylla oli lelu ja minulla nami (tarkoituksena palkata kun Yra irtosi). Lelut on Yralle jotain niin ihanaa ettei se nameja (eikä välillä niitä agiesteitäkään eikä mitään muutakaan...) näe jos jossain on lelu näkyvillä.
Kaukkarit saatiin toimimaan tosi nätisti niin että seisoin Yran takana ja palkkasin asennonvaihdoista. Hassua kun tuo ei Miksun ja Allin kanssa toimi, ne keskittyy sitten vaan siihen takana olevaan ihmiseen jolta ne namit tulee. Yra ei muuta näekään kuin Fannyn ja syö mun kädestäkin namit tuijottaen samalla Fannya.
Uudenmallinen hyppy tuskin on Yralle vaikea, pitää vaan pari kertaa treenata. Empimättä yhtään Yra istuutui heti kun Fanny pyysi ;)
Luoksetulon pysäytystä en ole nähnyt, mutta kuulemma Yra sen jotenkuten osaa. Katsotaan jos vaikka sunnuntaina ehtisi käymään valoisan aikaan tuolla kentällä.
Paikallaoloa piilossa pitäisi harjoitella.
Tarkoituksena on että liikkeet olisivat huhtikuussa sillä mallilla että Fanny ja Yra voivat osallistua Canidaen omaan kokeeseen. Ja eiköhän taas terrierimestaruuksiinkin mennä molempien westien kanssa, ja vielä joku kolmas koe niin saattaa olla että niillä on siinä jo TK2 kasassa. Fanny ei kyllä usko tähän vaan jännittää jo avoimeen menoa, mutta mä en olis yhtään yllättynyt.

Yralla on ollut muutenkin jännää kun toin mun hamsun mukana. Alli ja Mic ovat ihan ok sen kanssa ja hamsua voi pitää vapaana niiden lähellä (ei tietenkään ilman valvontaa kuitenkaan), Yralle ei tulisi mieleenkään edes näyttää tuota lähempää. Yralla on tapana eka tappaa ja sitten miettiä. Puolipäivää meni sitä häkkiä kytätessä, sängyn reunalla tasapainoillessa että näkisi edes vähän sinne häkin sisälle.
Toivotaan muuten että tänä jouluna säästytään onnettomuuksilta. Viime joulunahan Yra poltti tassunsa ja sotki itsensä ihan steariiniin :(

Näin pitkästä sepustuksesta varmaan huomaa senkin miten ikävä mulla on tuota pientä rasavilliä :) (ja Fannya kanssa :D ) Alli ja Miksu asuvat molemmat välillä mun luona, Miksu enimmäkseen, mutta Yraa näen nykyään melkein vain kun parin viikon välein käyn kotona. Taitaa Yrallakin olla vähän ikävä, aamu-unisena otuksena tuli tänäkin aamuna tyytyväisenä mun viereen jatkamaan uniaan kun Fanny lähti kouluun hakemaan todistuksensa.