Pitkästä aikaa. Kyllä huomasi Allista että on ollut pari tylsää viikkoa.
Oli sellaiset treenit että valittiin kolme liikettä ja otettiin ne kisanomaisesti. Valitsin Allille seuraamisen, noudon ja luoksetulon. Seuraaminen meni huonosti. Alli edisti tosi paljon, ja sen takia hukkui kontakti käännöksissä kun koira jäi ihan väärään paikkaan. Nyt se kyllä osaa heittää takamuksensa käännöksissä, mutta kun samalla pitää heittää pää vastakkaiseen suuntaan... No, harjoittelua vaan.
Noudossa oli aivan kamala vauhti päällä, pomppien neiti juoksi kapulalle - ja hupsista ohi - ja pomppien takaisin. Kantokin kapulaa ihan oudosti.
Luoksetulossa lähti tulemaan vasta tokalla käskyllä, tiedä mikä siinä oli, ehkä kun ollaan harjoiteltu sisällä niin paljon pysäytyksiä. Kun sitten lähti niin pomppi tavallistakin pahemmin, ja näiden pomppujen suuntaa oli suoraan ylöspäin että hitaasti eteni :P Pysäytys oli tosi hyvä, jäi ihan paikoilleen. Kun sitten kutsuin, neiti menikin maahan. Sitä se tekee kun ollaan harjoiteltu sitä maahan-pysäytystä... No toisella käskyllä tuli taas pomppien, eikä edes törmännyt vaan pomppasi nätisti viereen. Huoh.
Alli taitaa kyllä olle melkoinen diiva. Tuo pomppiminen vain pahentuu ajan mittaan, neiti kun on huomannut että kaikki nauravat. Ja Allin elämäntehtävähän on hauskuttaa ympäristöään, ja ilmeestä oikein näkee miten se esittelee pomppujaan ja vilkuilee ympärilleen odottaen niitä nauruja. Kun harjoitellaan yksin ulkona niin se ei kyllä pompi noin pahasti, vaan juuri niissä tilanteissa kun on mahdollisimman paljon yleisöä. Kisoissakin on tosi kiva kun yleisö nauraa, Alli tykkää näyttää niitä pahimpia luoksetulojaan juuri kisoissa. Ihana koirani :)
Mutta oikeasti, tuo on kyllä niin hauska koira. Hermot on välillä kireällä, mutta loppujen lopuksi tuo on niin hauska, elämäniloinen ilopilleri ettei sille helposti suutu. Ja sen se tietää oikein hyvin, siksihän se onkin tuollainen pelle... Meidän oma kenguru :)

Micien kanssa käytiin tänään kahdestaan lenkillä. Otin kauko-ohjausta palkaten heittämällä kepin. Inkoon "keskustassa" (voiko sitä sellaiseksi kutsua? ;) ) otettiin ihan kilpailunomaisesti kauko-ohjaus, mutta niin että olin 15m päässä. Micie teki kaikki asennot ensimmäisellä käskyllä aivan upeasti, ripeästi, ainoa pienen pieni miinus oli että ensimmäisessä maahan-istu vaihdossa pomppasi niin että siirtyi hieman taaksepäin, muuten pysyi nätisti paikoillaan. Eilen oltiin myös Miin kanssa kahdestaan lenkillä, harjoiteltiin kaukoja, metallinoutoa (nyt alkaa taas sujua, vähän on kyllä ällö kapula) ja ruutua. Ruudun se näyttää osaavan, mutta ei aina näe syytä mennä sinne ruutuun asti, ellei siellä ole karkkia ("eikö tämä jo riitä, onko vielä pakko mennä tuonne asti?"). Miksulla kaukot ovat alkaneet sujua tosi hienosti, ykköstavoitteena on saada niistä pisteistä seuraavassa kokeessa. Toisaalta tuon kanssa on turha asettaa tavoitteita. Ihan sama osaako vai ei, juju on siinä että tekeekö sinä päivänä vai ei ;)