Tänään oli se vuoden suurtapahtuma, Voittaja-näyttely. Yrankin piti käydä tutustumassa isoon maailmaan, ja oli siis ilmoitettu junnuluokkaan.
Arvostelu tietysti hävisi, eiköhän se jossain aussiekehän laidalla ole, mutta noin suurinpiirtein ulkomuistista: Terhakkaasti liikkuva. Selvä sukupuolileima. Pää tarvitsee aikaa kehittyäkseen. Vielä kovin kapea. Pitkät korvat. Lyhyt kaula. Erinomainen taka-osa. Hyvä karkea turkki. Esiintyy erinomaisesti. Tuloksena H. Tuomari kuitenkin sanoi, että Yra liikkuu todella hienosti ja tulee pärjäämään paremmin, H johtuen kehitysvaiheesta, että kunhan vahvistuu (mitä tosin epäilen) ja karva kasvaa niin voi pärjätä paremmin.

Yra esiintyi tosi nätisti, sillä oli hirmu hauskaa kehässä mutta osasi silti käyttäytyä. Muutenkin oli tosi nätisti, ainoa koira josta ei tykännyt oli Allin yli-iloisesti tervehtivä Ville-iskä (isä ja tytär molemmat yhtä mahdottomia). Kaikista westiestä sen sijaan tykkäsi, heilutti iloisesti häntää. Ja yleisö näytti tykkäävän tuosta iloisesta otuksesta, kuten myös kaikki vastaantulijat pysähtyivät katsomaan ja osoittelemaan tuota söpöläistä. Yra itse ei tällaisesta huomiosta perusta, antoi kiltisti kaikkien rapsutella, mutta ei pahemmin kiinnostanut. Yran kanssa oli myös kiinnostava kävellä ihmisvilinässä, tuo ei lainkaan väistänyt ihmisiä, käveli monta kertaa päin jonkun jalkaa :D Ja Yra-paralla oli hirveän vaikeata lelukaupassa, kun kaikki vinguttivat ympärillä vinkuleluja eikä neiti tiennyt minne mennä.
Suoraan westiekehästä siis siirryttiin katsomaan aussiekehää, kun Katja oli tuonut Villen näytille. Sai ERIn ollen valioluokan neljäs. Ihan kivasti kun Ville tosiaan on punainen ja pitkähäntäinen, ja tuomari taisi olla tottunut näkemään töpöjä merlejä.
Kiva päivä oli vaikken paljon ehtinyt muuta kuin katsella kehiä kunnes piti lähteä kotiin.