Nuo kaikki kolme oli niin levottomia että jotain täytyi lähteä tekemään, kun ne ei sisällä pysynyt ollenkaan nahoissaan.
Mentiin sitten kaikkien kanssa kerrallaan tokoilemaan. Ensin paikallamakuu. Yra tahtoo ihan kyllästyä. Ensin on nätisti, sitten laskee pään alas kyllästyneen näköisenä, pian alkaakin katsella ympärilleen, haistella, haukahdella ja lopulta saattaa lähteä Fannyn luo, vaikka kyllä se kaksi minuuttia yleensä vielä menee. Pitäisi jaksaa treenata ahkerammin, että tuo jaksaisi. Miksu ja Alli (joka harjoittelee paikalla istumista) oli nätisti.

Sitten otettiin Yran kanssa seuraamista. Silloin kun Yra seuraa kunnolla, se seuraa oikein nätisti. Keskittyminen ei vaan tahdo pysyä yllä, kun ympärillä tapahtuu kaikenlaista. Ja juoksussa pikkuiselle tuli niin kiire että ampaisi haukun säestyksellä monta metriä eteenpäin. Sanoin Fannylle että tekisi lyhyitä pätkiä, paljon pysähdyksiä ja käännöksiä, nameilla palkaten että pikkuneiti hieman rauhoittuisi. Lisäksi taisivat harjoitella luoksetuloa ja noutoa.
Itse hain Miksun, joka oli ollut tolpassa kiinni ja valittanut kovaäänisesti kurjaa kohtaloaan. Ensin otettiin seuraamista, että hieman rauhoittuisi ja keskittyisi, tarkoitus kun oli harjoitella niitä noudon luovutuksia joihin pitäisi nimenomaan saada malttia ja koira rauhoittumaan. Aloitettiin niin että Miksu istui edessäni kapula suussa, ja rapsutin sitä. Eli ihan alkeista. Sitten sama juttu sivulla. Sitten sama juttu niin että Micie haki kapulan ehkä metrin päästä. Heti kun haku tuli mukaan, alkoi steppailu. Ja miten ihmeessä tuon saisi pitämään molemmat etujalat maassa luovutuksessa? Se nostaa aina toisen etutassun ilmaan ja tönäisee sillä sen kapulan suustaan. Otettiin sitten metallinoutoa ilman luovutusta, juostiin yhdessä kapulalle ja sitten juoksin pakoon ja Miksu perässä. Vähän ällö se metalli kyllä on, jos Miksulta kysytään.
Ruutua vielä. Sujui oikein hyvin. Nyt pitää vaan "paikka"-käskyä vahvistaa, kun Miksu tahtoisi niin etsiä sitä namia ruudusta, käskystä huolimatta. Maahanmenot oli hyviä, samoin kuin se yksi kutsuminen. Yrakin juoksi ruutuun, mutta se oli kyllä taas sellaista "aivot narikassa"-tekemistä, ei se varmaan edes itse ymmärtänyt mitä teki.

Allin kanssa oli tarkoitus ottaa ohjattua. Mutta mutta, merkki, jonka Alli vielä hetki sitten osasi aivan täydellisen upeasti, on näköjään kokonaan unohtunut. Alli oli sen näköinen että "emmä osaa, emmä ymmärrä mitään, mutta älä tapa mua". Ja olen ylpeä itsestäni, vaikka teki mieli lähettää tuo rukkastehtaalle, niin en hermostunut, ainakaan pahemmin, vaan jaksoin kiltisti selittää ja lässyttää ja kehua. Vaikka otti päähän. Lopulta, mooooonen toiston jälkeen, sain Allin tekemään kaksi kertaa sellaisen merkin jonka pystyin hyväksymään. Palkkioksi sai sitten hakea ne hanskat jotka olin vienyt sitä ohjattua varten ruudun taakse (Allille se että saa noutaa on suurempi palkkio kuin ne namit joita sai joka kerta kun meni merkille). Ensin lähetin siis hakemaan oikeanpuoleisen, sitten toisen merkkisuorituksen jälkeen vasemmanpuoleisen. Suuntakäskyt se ainakin osaa, jos jotain positiivista pitää löytää. Ehkä joskus pitäisi laittaa ihan kapulat hanskojen sijaan, mutta kun ei mulla ole ohjatun kapuloita.
Ehkä tästä treenistä kuitenkin on jotain hyötyä, en ainakaan mennyt siihen lankaan että olisin hyväksynyt Allilta mitään surkeaa suoritusta, eli ei ainakaan päässyt fuskaan. Ja pinna ei palanut vaikka Alli oli tuollainen herkkis "anteeksi, anteeksi, älä tapa, olen nöyrä pieni koiraparka", ja tuo käytös on sellaista että näen yleensä heti punaista. Lopulta sain ihan hyvällä selitettyä mitä halusin, ja sitten Alli teki liikkeet taas reippaasti. Se on vaan niin pirun epävarma silloin jos se ei mielestään osaa jotain.

Koko Allin treenin ajan westiet huusivat kentän laidalla. Eli tällaisia treenejä ei varmaan kannata pahemmin tehdä, tai aletaan saada naapureilta valituksia että koirat metelöi...