Tehtiin pitkä kisamatka Lappeenrantaan, loistava tekosyy saada auto lainaan ja päästä katsomaan mitä Miksun aikuisista pennuista on kasvanut. Lähdettiin koko koiralauman kanssa kotoa ajelemaan viideltä aamulla, ja sumussa ajettiin melkein perille asti.

Ensin menin Allin kanssa radalle. Rata oli tosi kiva ykkösenrata. Ei missään nimessä helppo, mutta helppo ohjata niin että on koiralle selkeä, ansoista huolimatta. Rata meni ihan hyvin, en muista milloin ensimmäinen rima tuli alas, mutta niitä tuli kaiken kaikkiaan kaksin kappalein. Lisäksi Alli liisi tyylilleen uskollisena niitä neljän metrin loikkia hyppyjen yli, ja yksi sellainen vei Allin niin kauas, etten saanut ohjattua puomille, joten siitä kielto. Alli pysyi hienosti hanskassa ja kuunteli hyvin kontakteilla, ja olin rataan kokonaisuudessaan tosi tyytyväinen.

Sitten käytiin tervehtimässä Veeti-veljeä, joka olikin oikein mukava, todella pikkuinen wesselipoika. Sukuunsa tullut ;) Yran kanssa leikkiessä molemmista lähti jonkun verran ääntä, kun kaksi kovaa päätä laitettiin yhteen. Kivaa taisi siskoksilla olla. Veeti perheineen tuli sitten mukaan kisapaikalle seuraamaan Miksun suoritusta, ja perheen tytöt menivät Miksun kanssa harjoitusesteitä, ja taisi se Veetikin vähän pomppia... Jospa siinä olisi uusi laji pikku-Veetille ;)

Miksun radan alku ei ollut ollenkaan kiva. Jouduin tekemään kaksi valssia melkein ihan peräkkäin, tuntui tosi kömpelöltä. Ne kuitenkin onnistuivat hyvin, ja loppurata olikin jo paljon kivempi. Ihan perusjuttuja meille: välistäveto, jyrkkä keppikulma ja sen sellaista. Miksu tuli virheittä maaliin, ihanneaika ylittyi kuitenkin vähän alta parilla sekunnilla. No eipä Miksun vauhti pitkän ajomatkan, kyläilyn ja helteen takia enää ollut nopeinta mahdollista. Itsekään en meinannut oikein pystyä keskittymään rataan, mutta onnistuttiinpa kuitenkin noin hyvin.
Tuloksellaan Miksu sijoittui toiseksi - meidän ensimmäinen sijoitus kolmosluokassa!! :)
Ongalmallista, saatiin palkinnoksi lahjakortti, mikä tarkoittaa että meidän pitäisi jaksaa taas jossain vaiheessa lähteä tuonne kisaamaan.

Kisan jälkeen käytiin vielä katsomassa toista "Joutsenon-poikaa", Ticoa. Meitä tervehtikin vallan mainio, iloinen, _normaalikokoinen_ ( :D ) ja todella sosiaalinen westiepoika. Yhtä touhukas ja menevä kuin Yra, mutta tosi ihmisrakas ja kiltti, ilman sitä Yran kamalaa dominoivaa pirttihirmu-puolta. Mitenköhän monta kertaa löysin sylistäni yhtäkkiä yhden Ticon, kun istuin ulkona kuistilla? :D

Olipa mukava päivä, ja ihanaa oli päästä katsomaan mitä nuista pennuista on kasvanut. Oikein fiksuja, pikkuhiljaa aikuistuvia westejähän niistä on tullut :)