Tämän viikon agiliidot aloitti Miksu. Miksulla oli paljon menohaluja ja vähän korvia nyt vaihteeksi. Varsinkin yksi kolmen hypyn "suora" josta piti kääntyä tokan esteen jälkeen tuotti ongelmia, vaikka jäin sinne ensimmäisen esteen luo kyykkyyn huutamaan, oli Micie päättänyt että se aikoo mennä sen kolmannenkin hypyn. Sille hypylle se meni ainakin neljä kertaa, minun normaalisti niin kuuliainen koirani, vaikka kuinka kutsuin. Muutenkin oma ohjaukseni oli jotain aivan säälittävää, että ihmekö että Micie oli hieman ihmeissään ja päätti valita itse esteensä. Jäi kuitenkin tosi hyvä tunne, koska Miciellä oli todella hauskaa, ja viileät ilmat ja tauko olivat selvästi tehnyt hyvää vauhdille, nyt minun täytyy taas oppia käyttämään ääntä ettei tuo karkaile omille esteilleen. Vaikea koira kun vauhti ja korvat vaihtelee niin vuodenaikojen mukaan, että juuri kun oppinut ohjaamaan sitä hidasta hyvin kuuntelevaa koiraa, niin käsissä onkin vaihteeksi aivan erilaista ohjausta vaativa koira.


Alli pääsi keskiviikkona agilityilemään. Oli kyllä niin tyytyväinen aussie, kun oli viettänyt pari viikkoa kotikoiran elämää, vaikka maanantaina olikin päässyt tokoilemaan. Ja vaikka toko onkin hauskaan, niin ei Allin mielestä mikään voita agilityä. Tehtiin parhaimmillaan 8 esteen hyppy-putki pyöritystä, ja vaikka ekalla kerralla neiti irtosi (myöhässä olevan ohjauksen takia) kauas A-esteelle, mutta kun opin ajoittamaan käskyni, niin tuo meni aivan loistavasti. Varsinkin viimeinen rata meni täysin virheettömästi, Alli oli upea :) Ja itsekin ohjasin riittävän hyvin. Muuten harjoiteltiin pussia ja keppejä.
Pussia Alli ei ole ennen mennyt, ja voi hitsi tuon kanssa, kun tuota vauhtia on niin h*lvetisti, niin miten ikinä uskallan päästää sitä pussiin ilman että joku on vieressä heti pelastamassa jos jotain sattuu. Koska Allille sattuu aivan varmasti vielä joskus. Mutta eipähän ainakaan tarvitse pelätä sitä etteikö se uskaltaisi mennä sinne. Kyllä tämä agility on niin paljon helpompaa pienen koiran kanssa, kun tuolla vauhdilla ja päättömällä menolla pelkään kokoajan tuon satuttavan itsensä. Ihme kyllä ollaan tähän asti selvitty... Keppejä mentiin myös, ja ne sujui jo oikein hyvin. Pitäisi kyllä ehtiä treenaamaan niitä useammin. Mutta nyt Alli löytää itse ensimmäiseen väliin ja jatkaa hyvällä tyylillä kunhan kävelen vieressä. Tavoitteena että tuo osaa kepit itsenäisesti ennenkuin mennään ensimmäisiin kisoihin (jotka näillä näkymin ovat Kirkkonummella 13.1. Nyt se on siis sanottu ;) ).


Torstaina pidin itse treenit ja Fanny oli Yran kanssa mukana. Tehtiin melkein samanlaista hyppy-putki rataa kuin Allin treeneissä + keppejä. Fanny alkaa muistamaan radat hyvin, menivät pisimmillään 7 esteen hyppy-putki kuviota. Ohjauskin sujuu hyvin, kunhan muistaa ohjata rauhallisesti. Fannylla on sama ongelma kun minulla ja Allilla; energisen, yli-innokkaan koiran kanssa ei ole varaa olla itse yli-innokas, vaan pitää oppia ohjaamaan rauhallisesti. Varmasti helppoa kymmenvuotiaalle tytölle ;) Fanny ohjasi todella hyvin, valssit alkavat sujua, yhteen kohtaan tuli jopa yksi ylimääräinen valssi. Ainoa juttu on että Fanny meinaa jättää Yran selän taakse, mitä Yra ei kestä. Mutta tekivät muutaman oikein hienon radan. Itse harjoittelin taas keppejä Yran kanssa. Yra osaa hyvin ja nopeasti jos sille näytetään käsiohjauksella. Sitten jätin Fanny tekemään keppejä. Lopulta saivat ne kaksistaankin sujumaan, mutta Fanny käsiohjaus nyt ei ole paras mahdollinen.
Mutta Yra on kyllä hauska koira. Kyllä se minunkin kanssani suostuu agilityilemään, mutta mieluiten Fannyn kanssa. Ja Fanny ei tainnut tarvita nameja muuta kuin kepeillä. Vaikka Yra onkin todella ahne, niin agilityssä se repii mieluiten sellaista nahkaista luuta. Ja taisteleekin kunnon raivolla :) Aivan ihana neiti, kamalan luonteikas minikokoinen terrierikakara. Sopii täydellisesti Fannylle ;)