Ensinnäkin isot koirat = Micie ja Alli, vaikka olenkin kuullut eriäviä mielipiteitä siitä miten isoja nämä ovat, etenkin Miksu...
Joka tapauksessa olimme parin viikon tauon jälkeen taas treenaamassa. Micie teki taas puhdasta rataa mutta vauhtia kaipaisin. Tarvitsisi varmaan vähän jotain haasteellisempaa. Ensi viikolla alkaakin taas ohjatut treenit, ehkä siellä keksitään jotain. Ennen on siis ollut niin päin, että heti kun vaikeampi rata niin Miksun motivaatio uppoaa pohjalukemiin. Parin viikon kuluttua olisi tarkoitus mennä kisoihin, tuon vauhdin kanssa vaan tehdään jatkuvasti töitä, muita ongelmia ei ole ollut vähään aikaan. Micie on jättänyt rimatkin rauhaan.
Allilla oli kuten tavallista intoa, ja vauhtikin on kasvanut edellisestä, eli koira näyttää siltä että kompastuu omiin jalkoihinsa hetkenä minä hyvänsä... Hyppy sokkelot sujuu neidiltä tosi hyvin. Kuuntelee sekä irtoaa, hyvältä näyttää ainakin minun silmissäni. Kontaktiesteiden kanssa pitäisi tehdä töitä. Aloitin nyt sitten sen ylösmenokontaktin treenaamisen, vaikka en aluksi uskonut että sen kanssa olisi ongelmia. Nyt olen hivenen eri mieltä. Kepitkin alkaa sujua, neiti löytää nykyisin itse oikeasta välistä sisään mutta tarvitsee siitä eteenpäin apua.
Serkun mäykkypoika oli mukana "vierailevana tähtenä" ja meni mitä nyt koira joka ei ole koskaan mennyt agilityä ennen menee. Paitsi että meni lisäksi myös keinua. Noh, onhan se mäykky, joten kuten arvata saattaa "Herra Hubertia" ei pelottanut ollenkaan. Puomi oli lemppari. Kepeistä oli sitä mieltä että tämä on kamalaa hienon koiran huijaamista kun se nami vaihdetaan sinne seuraavaan väliin. Miniesteet eivät olleet tälle jättimakkaralle ongelma.

Muuten ei olla pahemmin treenailtu. Itse olin viikon täysin erossa koirista, ja äiti meinasi saada hermoromahduksen näitä eläimiä hoitaessa. Kotiin palattua olen ottanut Miksun kanssa kauko-ohjausta. Ilmoitin sen ihan tosi jo voittajaan, onneksi vasta marraskuussa. Se on vihdoin älynnyt sen seisomisen, mutta sopiva palkka on hakusessa. Liian hyvällä ennakoi tai liikkuu palkkiota päin, minne sen sitten olenkaan piilottanut. Huonolla palkalla vaihdot ovat hitaita. Allin kanssa olisi tarkoitus harjoitella enemmän paikallaoloa piilossa, en vaan ole jaksanut. Tänään otin kerran 2½ minuuttia kotona. Pysyi se lopulta, vaikka alkuun kuului hiljaista piipitystä, kun Alli pelkäsi että olin unohtanut sen. Eilen otettiin myös Allille jotain viestin tapaista. En ole koskaan nähnyt viestikisoja tai treenejä, mutta nykysin tuo koira kyllä juoksee parin sadan metrin matkoja, se osio missä pitäisi seurata jälkeä on vain vähän huonompi. Allin mielestä viesti tarkoittaa samaa kuin että juostaan täysiä, joten se juoksee ristiin rastiin minua etsien kunnes on niin väsynyt että älyää käyttää nenäänsä. Luulisi kyllä että se oppii että nenän käytöllä pääsee helpommalla.

Muuten ollaan uitu, kävelty pitkiä lenkkejä metsissä, koirat ovat olleet mukana ratsastuslenkeillä ja vietetty melko liikunnallista lomaa :)